tiistai 25. helmikuuta 2020

Omituisten otusten kerho

Päädyin kirjoittelemaan eläinjuttuja näin blogin muodossa. Näistä kun jaksaisi jauhaa enemmän kuin kukaan jaksaa kuunnella. Blogin nimi ja ulkomuoto on vielä hakusessa, mutta asia korjaantunee tässä jossain kohtaa kun koittaa sille sopiva aika, tunnustellaan nyt ensin.
Ensimmäisen tekstin kirjoittaminen on aina hankalinta. Jospa siis aloitan kertomalla hieman itsestäni ja otuksistani.


Herpit ovat aina olleet minusta kovin kiehtovia, kävin lapsena mielelläni käärmenäyttelyissä ja mökillä oli parasta kun sisiliskot lämmittelivät käsivarrella. Luultavasti monikin lapsi tykkää sisiliskoista ja sammakoista ja sen sellaisista, mutta käärmeet ja hämähäkit ovat harvempien mieleen, vielä vähemmän aikuisten.
Itse lämpenin hämähäkeille vasta 24-vuotiaana kun sain itseni asennoitumaan niihin eri tavalla ja hoin itselleni että niitä ei tarvitse pelätä, kuten olen lapsesta asti tehnyt. Lintuhämähäkit eli tarantulat oli poikkeus, niitä en ole koskaan pelännyt, vaan ihaillut. Nykyään ainoastaan lukit inhottaa ja kammottaa, ja kyllä ihan huonehämähäkkikin saa kiljahtamaan jos tulee iholle tai pääsee muuten yllättämään. Muuten tulen ihan hyvin niiden kanssa toimeen. 

Meidän talouteen tuli ensimmäinen käärme 2012. Laji oli Boa constrictor eli kuningasboa. Sen jälkeen harrastus ikään kuin vei koko käden ja yhtäkkiä käärmeitä olikin 9, lisäksi lisko, tarantula ja kaksi sammakkoa. Nyttemmin määrä on pysynyt pienempänä, paitsi tarantulien kohdalla.

Matelijoissa en yleensä käytä tieteellisiä nimiä, mutta tarantulista puhuttaessa käytän pelkästään niitä. Niillä kun ei usein ole muuta nimeä, tai sitten monella eri lajilla on sama suomenkielinen nimi, joka helposti aiheuttaa sekaannuksia. Käytän myös paljon ns. harrastajatermejä, mutta pyrin "suomentamaan" ne tietysti. Ja kuvia tulee näkymään enemmän tai vähemmän, riippuen miten saan noita monstereita kuvailtua.

Moni ihmettelee mikä näissä hirvittävissä mörökölleissä viehättää. Siihen on vaikea antaa ns. hyvää vastausta, koska ei ole mitään tiettyä piirrettä tai muuta, vaan ihan yleisesti ovat kiinnostavia ja hienoja eläimiä. Sylilemmikkiä haluavalle nämä eivät sovi, sillä näitä ei pidä turhaan käsitellä, ovat ennemmin rinnastettavissa akvaariokaloihin, eli katselueläimiä lähinnä. Ja monelle harrastus. Itselleni ehkä enemmän elämäntapa kuin harrastus, vaikka toki kutsun itseäni harrastajaksi. 

En ole vielä ihan varma minkälaista tyyliä suosin blogissa ja mihin sisällön pääpaino sijoittuu, se selvinnee ajan kanssa. Toivottavasti juuri sinä saat tästä jotain irti! :) Joten siis, aloittakaamme tällä. 
Kuvissa omia otuksia (ellei toisin mainita) 


                                         Caribena versicolor, ensimmäinen tarantulani 


                                          Eublepharis macularius, leopardigekko Urho

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti