keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Esittelyssä Caribena versicolor

Ensimmäinen tarantulani oli siis Caribena versicolor. Se tuli minulle 1,5cm kokoisena sinisenä pikku slinginä syksyllä 2013. Nyt se on siis noin 7-vuotias, aikalailla varmistunut naaraaksi ja ls jotain 12cm luokkaa. Ls=leg span=ristijalkamitta eli pituus etujalan kärjestä vastakkaisen takajalan kärkeen, jalat suorana. Näin ilmoitetaan yleensä hämähäkin koko. Joskus halutaan kertoa myös bl eli body length, joka taas on hämähäkin ruumiin pituus. Useimmiten kuitenkin harrastajia kiinnostaa enemmän tuo LS.

Tosiaan, olin tuosta versistäni jotain kertomassa. Ajatus ei aina pysy ihan täysillä mukana kirjoittaessa 😁 Eli:

Lajin tieteellinen nimi: Caribena versicolor (eng. Antilles pinktoe, Martinique pinktoe)
Elinalue: Martinique (saari Karibianmerellä), mahdollisesti myös muita Karibianmeren saaria
Tyyppi: uuden maailman puulaji (=arboreaali), eli elää puissa/pensaissa ja tekee pesänsä niihin. Myrkky: lähtökohtaisesti mietoa, lisäksi on urtikoivia karvoja
Koko: keskikokoinen, noin 10-15cm
Kasvunopeus: nopeahko
Luonne: rauhallinen, mutta nopea. Tekee hienon tunnelimaisen seittipesän. Taipumusta hyppiä

Lajina C. versicolor on yleisesti ottaen helppo, vaikkakin tunnettu harmillisen yleisistä slingikuolemista, eli poikasena aika herkkä kupsahtamaan. Tämä johtunee usein huonosta ilmanvaihdosta suhteutettuna kosteuteen. Versi on siis sademetsälaji ja tarvitsee aika korkean kosteuden asumukseensa, noin 70%.
Laji on myös hyvin nopea. Kyllä olen muutamat p*skahalvaukset saanut kun tuo on päättänyt yhtäkkiä sännätä avoimen oven suuntaan tai hypännyt kirjaimellisesti silmänräpäyksessä purkin toisesta päästä toiseen päähän. Voi olla todella arvaamaton liikkeissään, sellainen säntäilijä. Kiukkuinen ei ole ollut kuin kerran, mutta kukapa ei suuttuisi kun vaivalla rakennettu pesä tullaan rikkomaan 😬
Ruoka maistuu useimmiten, slinginä kyllä välillä taisin tarjota liian isoa ja pelottavaa ruokaa kun sitä käytiin vaan taputtelemassa ja äkkiä karkuun 😄 Ruokavalio koostuu lähinnä sirkoista, torakoista ja jauhomadoista, kesällä saa satunnaisesti kärpäsiä (sikäli kun itse saan niitä pyydystettyä 😀).

C. versicolor on yksi tarantulamaailman kauneimmista lajeista, sen värien muuttumista on hieno seurata poikasesta aikuiseksi. Monikaan tarantulalaji ei käy läpi tällaista värien kirjoa kasvaessaan. Poikasena laji on kauniin sähkönsininen, sitten väri muuttuu sinivihreäksi ja pikkuhiljaa karapaksi eli selkäkilpi saa kauniin vihreän värin ja perä alkaa punertaa. Aikusena nämä ovat siis karkeasti sanottuna punavihreitä, ja perän väri vaihtelee eri yksilöillä punaruskean ja tummanpunaisen välillä. Jaloissa voi nähdä sinertävää tai violettia.

Luonnossa nämä elävät tosiaan sademetsissä ym. vastaavissa, vaikkakin näitä tavataan myös ihmisten ilmoilla. Puulajina versi tekee puuhun pesänsä, eikä sen juuri tarvitse maan pinnalla kulkea, vaikka voi sitäkin toki tehdä. Juomavetensä se saa esim. lehtien tai seitin päälle sataneista pisaroista, tai vaikka kasvien lehtiruusukkeisiin kertyneestä vedestä. Ruokana toimii pääasiassa hyönteiset. Ei kuitenkaan ole tavatonta, että esim. pieni lisko, jyrsijä tms. päätyy tarantulan ateriaksi.

Oma versi kun tosiaan on jo sukukypsä ja 99,9% varma naaras, olisi mukavaa saada sille koiras ja katsoa josko saataisiin kotimaisia versivauvoja. Itselläni varmaan tulee aina olemaan näitä ainakin yksi, niin upea laji ja niin helppohoitoinen omasta mielestä 💓

Ja pari kuvaa elämän alkuvaiheilta tähän päivään 😊

Versi juuri saapuneena 9/2013. Aika pieni kun vertaa vaikka vieressä olevaan peukalooni 😄💗



1/2014, hyvin kotiutunut uuteen hammastikkukotiinsa 😁 Ja väri alkanut taittua jo hiukan vihreään



Aikuisväreissään ties monettako vuotta jo (ei tullut paljon kuvailtua pariin vuoteen), kuva tältä vuodelta



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti