Jospa vaikka kertoisin mitä elukoita meillä tällä hetkellä on.
- käärmeitä löytyy kolme: 2 kuningasboaa (1.0.1 Boa constrictor)
sekä (kääpiö)burmanpyton (1.0 Python bivittatus brogschai)
- liskoja edustaa leopardigekko Urho, vallan hurmaava gekkovanhus (1.0 Eublepharis macularius)
- tarantulia 13:
NW = New world = uuden maailman lajit
0.1 Caribena versicolor
0.1 Neoholothele incei
0.0.1 Brachypelma hamorii
0.0.1 Davus pentaloris
0.0.1 Grammostola pulchra
0.0.1 Grammostola pulchripes
0.0.1 Psalmopoeus cambridgei
0.0.1 Psalmopoeus irminia
0.0.2 Tliltocatl albopilosum
0.0.1 Tliltocatl vagans
OW = Old world = vanhan maailman lajit
0.0.1 Poecilotheria metallica
0.0.1 Pterinochilus lugardi
Sellainen eksoottisten eläinten kasa. Lisäksi löytyy halikavereita, joita edustaa kissa ja kaksi koiraa.
Nyt saatat ihmetellä mitä nuo numerot tarkoittaa. Ne kertovat kyseisen lajin määrän ja sukupuolet. Eli ensimmäinen numero kertoo koiraiden määrän, toinen numero naaraiden määrän ja kolmas numero niiden määrän joiden sukupuoli ei ole tiedossa. Esimerkkinä vaikka 1.2.5 eli yksi koiras, kaksi naarasta ja viisi epäselvää sukupuolta. Ja siis aina yhden lajin edustajat kerrallaan. Jos ei ole yhtään tuntematonta sukupuolta, kolmatta numeroa ei välttämättä laiteta. Makuasia, jotkut laittavat, itse en.
Toinen selvennettävä tässä on tuo NW/OW. Se tosiaan liittyy noihin tarantuliin ja kertoo mistä ovat kotoisin: "uudesta maailmasta" vai "vanhasta maailmasta".
Uusi maailma tarkoittaa Amerikan mannerta, Vanha maailma taas kaikkia muita (Aasia, Eurooppa, Afrikka, Australia). Itsellä tällä hetkellä edustettuna Amerikka, Aasia ja Afrikka.
Uuden maailman lajit ovat useimmiten helpompia, rauhallisempia ja niiden myrkky on miedompaa. Ne puolustautuvat ennemmin potkimalla takaruumiistaan poltinkarvoja uhkaajaa päin kuin puremalla. On olemassa myös muutama NW-laji joilla ei näitä karvoja ole, ja niillä puolustautumiskeinot ovat pakeneminen (usein kaikilla NW-lajeilla ensisijainen selviytymiskeino) tai pureminen (jota ennen yleensä varoitetaan näyttämällä hampaita = "threat posture").
Vanhan maailman lajit ovat yleisesti nopeampia, aggressiivisempia ja niiden myrkky on tujua. Niillä ei ole poltinkarvoja, joten vaihtoehdoiksi jää paeta tai hyökätä, ja toiset lajit valitsevat empimättä jälkimmäisen. Tässäkin yleensä puremista edeltää "threat posture", ja siinä kohtaa uhkaajan on parempi ymmärtää perääntyä.
Aloittelijalle sopivia lajeja löytyy NW-puolelta paljon, OW-lajeja ei suositella kokemattomalle harrastajalle. Tulen varmaan tekemään lajikohtaisia "esittelyjä" joissa kerron paremmin lajien välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä sun muuta olennaista ja epäolennaista.
Tämä riittää tälle kerralle :)
tiistai 25. helmikuuta 2020
Omituisten otusten kerho
Päädyin kirjoittelemaan eläinjuttuja näin blogin muodossa. Näistä kun jaksaisi jauhaa enemmän kuin kukaan jaksaa kuunnella. Blogin nimi ja ulkomuoto on vielä hakusessa, mutta asia korjaantunee tässä jossain kohtaa kun koittaa sille sopiva aika, tunnustellaan nyt ensin.
Ensimmäisen tekstin kirjoittaminen on aina hankalinta. Jospa siis aloitan kertomalla hieman itsestäni ja otuksistani.
Herpit ovat aina olleet minusta kovin kiehtovia, kävin lapsena mielelläni käärmenäyttelyissä ja mökillä oli parasta kun sisiliskot lämmittelivät käsivarrella. Luultavasti monikin lapsi tykkää sisiliskoista ja sammakoista ja sen sellaisista, mutta käärmeet ja hämähäkit ovat harvempien mieleen, vielä vähemmän aikuisten.
Itse lämpenin hämähäkeille vasta 24-vuotiaana kun sain itseni asennoitumaan niihin eri tavalla ja hoin itselleni että niitä ei tarvitse pelätä, kuten olen lapsesta asti tehnyt. Lintuhämähäkit eli tarantulat oli poikkeus, niitä en ole koskaan pelännyt, vaan ihaillut. Nykyään ainoastaan lukit inhottaa ja kammottaa, ja kyllä ihan huonehämähäkkikin saa kiljahtamaan jos tulee iholle tai pääsee muuten yllättämään. Muuten tulen ihan hyvin niiden kanssa toimeen.
Meidän talouteen tuli ensimmäinen käärme 2012. Laji oli Boa constrictor eli kuningasboa. Sen jälkeen harrastus ikään kuin vei koko käden ja yhtäkkiä käärmeitä olikin 9, lisäksi lisko, tarantula ja kaksi sammakkoa. Nyttemmin määrä on pysynyt pienempänä, paitsi tarantulien kohdalla.
Matelijoissa en yleensä käytä tieteellisiä nimiä, mutta tarantulista puhuttaessa käytän pelkästään niitä. Niillä kun ei usein ole muuta nimeä, tai sitten monella eri lajilla on sama suomenkielinen nimi, joka helposti aiheuttaa sekaannuksia. Käytän myös paljon ns. harrastajatermejä, mutta pyrin "suomentamaan" ne tietysti. Ja kuvia tulee näkymään enemmän tai vähemmän, riippuen miten saan noita monstereita kuvailtua.
Moni ihmettelee mikä näissä hirvittävissä mörökölleissä viehättää. Siihen on vaikea antaa ns. hyvää vastausta, koska ei ole mitään tiettyä piirrettä tai muuta, vaan ihan yleisesti ovat kiinnostavia ja hienoja eläimiä. Sylilemmikkiä haluavalle nämä eivät sovi, sillä näitä ei pidä turhaan käsitellä, ovat ennemmin rinnastettavissa akvaariokaloihin, eli katselueläimiä lähinnä. Ja monelle harrastus. Itselleni ehkä enemmän elämäntapa kuin harrastus, vaikka toki kutsun itseäni harrastajaksi.
En ole vielä ihan varma minkälaista tyyliä suosin blogissa ja mihin sisällön pääpaino sijoittuu, se selvinnee ajan kanssa. Toivottavasti juuri sinä saat tästä jotain irti! :) Joten siis, aloittakaamme tällä.
Kuvissa omia otuksia (ellei toisin mainita)
Caribena versicolor, ensimmäinen tarantulani
Eublepharis macularius, leopardigekko Urho
Ensimmäisen tekstin kirjoittaminen on aina hankalinta. Jospa siis aloitan kertomalla hieman itsestäni ja otuksistani.
Herpit ovat aina olleet minusta kovin kiehtovia, kävin lapsena mielelläni käärmenäyttelyissä ja mökillä oli parasta kun sisiliskot lämmittelivät käsivarrella. Luultavasti monikin lapsi tykkää sisiliskoista ja sammakoista ja sen sellaisista, mutta käärmeet ja hämähäkit ovat harvempien mieleen, vielä vähemmän aikuisten.
Itse lämpenin hämähäkeille vasta 24-vuotiaana kun sain itseni asennoitumaan niihin eri tavalla ja hoin itselleni että niitä ei tarvitse pelätä, kuten olen lapsesta asti tehnyt. Lintuhämähäkit eli tarantulat oli poikkeus, niitä en ole koskaan pelännyt, vaan ihaillut. Nykyään ainoastaan lukit inhottaa ja kammottaa, ja kyllä ihan huonehämähäkkikin saa kiljahtamaan jos tulee iholle tai pääsee muuten yllättämään. Muuten tulen ihan hyvin niiden kanssa toimeen.
Meidän talouteen tuli ensimmäinen käärme 2012. Laji oli Boa constrictor eli kuningasboa. Sen jälkeen harrastus ikään kuin vei koko käden ja yhtäkkiä käärmeitä olikin 9, lisäksi lisko, tarantula ja kaksi sammakkoa. Nyttemmin määrä on pysynyt pienempänä, paitsi tarantulien kohdalla.
Matelijoissa en yleensä käytä tieteellisiä nimiä, mutta tarantulista puhuttaessa käytän pelkästään niitä. Niillä kun ei usein ole muuta nimeä, tai sitten monella eri lajilla on sama suomenkielinen nimi, joka helposti aiheuttaa sekaannuksia. Käytän myös paljon ns. harrastajatermejä, mutta pyrin "suomentamaan" ne tietysti. Ja kuvia tulee näkymään enemmän tai vähemmän, riippuen miten saan noita monstereita kuvailtua.
Moni ihmettelee mikä näissä hirvittävissä mörökölleissä viehättää. Siihen on vaikea antaa ns. hyvää vastausta, koska ei ole mitään tiettyä piirrettä tai muuta, vaan ihan yleisesti ovat kiinnostavia ja hienoja eläimiä. Sylilemmikkiä haluavalle nämä eivät sovi, sillä näitä ei pidä turhaan käsitellä, ovat ennemmin rinnastettavissa akvaariokaloihin, eli katselueläimiä lähinnä. Ja monelle harrastus. Itselleni ehkä enemmän elämäntapa kuin harrastus, vaikka toki kutsun itseäni harrastajaksi.
En ole vielä ihan varma minkälaista tyyliä suosin blogissa ja mihin sisällön pääpaino sijoittuu, se selvinnee ajan kanssa. Toivottavasti juuri sinä saat tästä jotain irti! :) Joten siis, aloittakaamme tällä.
Kuvissa omia otuksia (ellei toisin mainita)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)